Kaikki ihmiset eivät tästä ole koskaan kuullutkaan. Mutta mulla siitä oli aika paljon tietoa. Siksi haluaisin siitä kertoa. Monet tietenkin ajattelee, et ei taida kaveri oikein tajua, mitä kirjoittaa. Tai onkohan sillä kaikki kotona. Mutta kuitenkin näin oli asiat. Haluankin siitä kirjoittaa, että tulisi kaikille se selväksi. Tämähän on suojattu asia mutta mulla on niin pieni lukija porukka, että voin tätä asiaa hiukan valoittaa. Toivon että ei näistä asioista enempää puhuta, olisi mullakin kuitenkin vielä hyvät vanhuusvuodet.
Kaikkihan lähti Pohjanmaalta. Siksi että ihmiset tahtoivat syödä leipää. Siellä sitä oli tasaista peltoa, ja tilaa minne jyvät piilottavat. Ja viljaa nousi maan pinnalle. Ukot rakastelivat vaimojaan, koska piti saada työntelijöitä. Monessakin paikassa oli lapsia kymmenenkin, mutta kovin harvakseltaan he kykenivät vanhempia auttamaan. Ensimmäiset vuodet menivät siinä, että piti sen uuden rengin haaroja putsaa. Ja siinä oli se vaimo pois kaikesta töistä. Sitten kun alkoi tämä uusi renki jo kävelemään, ja pysyi pystyssä viljapellolla, niin nappulan laittajaksi heinäseipääseen oli se ensimmäinen homma. Vaan hiton hidasta tämä touhu oli. Ei tästä hanki sen enempää, vaikka tehtäisiin vain kaksistaan töitä. Ja otettaisiin naapurikylistä jotain valmiita renkejä, jotka jo kävelevät ilman tukia, ja ovat sen verran pitkiä, että ylettyvät laittamaan ylimmäiseenkin seipään reikään nappulan.
Kaikki asiat kulkivat niin pirun hitaasti. Sitten alkoivat miehet esittämään, että kun heillä oli niin pirusti töitä, ja akat ei teen mitään. Nyt sitten alkoi tapahtumaan. Akat suuttuivat silmittömästi. Äijillä ei ollut puhettakaan enää tulla samaan huoneeseen nukkumaan. Sitten suuttuivat äijät. Yleinen kanta oli se, että he laittavat siemenet maahan. Leikkaavat viljan ja käyttävät sen myllyllä. Eivät naisetkaan toiseksi jääneet. Kotiin tullaan aina pyytämään ruokaa ja pitää kuurata lattiaa, kun eivät teidät sylet aina lennä sylkykoppiin. Puhdastakin pitää olla. Teidän kalsareitanne, saa olla aina pesemässä. Tästä se riita oli sitten valmis. Monissa perheissä mentiin mykkäkouluun. Ei siellä puhuttu mitään. Oli hiljaista ja rauhallista. Mutta kun kuukausi oli kulunut, alkoi tapahtua. Äijillä oli niin mitta täyteen, että piruuttaan hakkasivat kanoilta päitä poikki. Veivät päättömiä kanoja vaimoilleen, tee ruokaa. Äijän lähdettyä ulos heittivät akat kanat pihalle. Riidat vain kärjistyivät. Äijät olivat pulassa. Nälkä kaiversi kylkiluita ja oli muutenkin kurja olla. Vaimot eivät puhuneet ja lapset kehdoissaan vaan hymyilivät äijille. Äijät jo luulivat, että pennut osaavat jo nauraa heille. Nyt kyllä pitää tehdä sellaisia päätöksiä, että vaimot huomaavat kuka on herra talossa. Oltiin hankalien asioiden äärellä.
Yhdellä ukolla tapahtui pääkopassaan ajatus. Jos me ukot pidettäisi pieni palaveri. Kerrohan tarkemmin, et päästään asian ytimeen. Ukko alkoi kertomaan. Muutetaan meidän touhuamme jonkin verran. Tehdään tuohon vanhalle järvialustalle toisenlainen kylä. Tehdään niin kuin länkkärikylä. Siellä olisi kapakka ja yläkerrassa muutama asunto. Siellä voisi olla sellaisia yleisiä naisia töissä, jotka auttaisivat miehiä niissä asioissa, joita miehet kaipaavat. Salin perältä huusi naisääni, minä olen samaa mieltä. Ukot raivostuivat, että miksi joku nainen on päässyt heidän palaveriinsa. Nainen vastasi, et ei mulla ollut muutakaan paikkaa mihin mennä, siksi tulin tänne. Sun pitää lähteä täältä pois huusi joku äijä. En mi mihinkään lähde, sillä täällä on miehiä, josta minä pidän. Minä pidän miehistä, sillä saan niistä jotakin iloa. Miehet alkoivat supattaa, et olisiko tämä nainen myöskin mukana, vai tuliko se viemään heidän ehdotustaan vaimoille. Minä en teidän vaimojanne tunne, haluan vain saada teiltä jotain hyvää, miehet pitävät minun hengissä.
Miehet olivat ymmällään ja mutisivat hiljaa. Kun lopulta tämä kaveri, joka oli kutsunut kaikki miehet kokoon ilmoittavat. Näin minä asian ajattelin. Kyllä tämä nainen oli oikeassa. Ajattelin näin, että kun rakennamme sellaisen pienen tilan, aivan kuin villinlännen kaupungin. Siellä tietenkin pitää olla jokin kapakka. Yläkerrassa muutama huone, jossa kukin voisi käydä nukkumassa välillä. Alakerran saluunassa saisi viinaa ja jotain syötävää. Sitten kun tuntuisi siltä, että haluaisi päästä, vaikka nukkumaa tai tekemään jotain muuta kivaa, niin mukaan voisi lähetä baarista jokin nainen. Minusta nukkuminenkin sujuisi kovin helposti kahdestaan. Ainakin paremmin kuin meidän omassa koittivat ajatella tällaista vierasta asiaa. Joku tyhmempi jo huusi, et mitäs ne meidän vaimomme. Mitä me niillä tehdään. Nythän joudutaan nukkumaan keittiön penkillä. No kyllä kai he joskus huomaavat, etteivät ole niin tärkeitä, kun itse luulevat. Ajatus tuntui sangen hyvältä. Tehtiin pieni toimikunta, aivan vain neljä, viisi ukkoa ja kehitellään tätä asiaa. Se nainen, joka oli jotenkin päässyt salaa tähän kokoukseen, huusi. ” Minä haluun päästä tähän toimikuntaan myös mukaan”. Pieni hämmennys kävi äijien mielessä. Tuli pieni hiljaisuus, koska äijät eivät oikein osanneet päättää miten asiassa edetään. Lopulta tänä asiaan perehtynyt ukko osasi viedä asiaa eteenpäin. Minun mielestäni tätä naista voisimme pitää asiantuntijana.
Toimikunta tehtiin ja tämä yksinäinen nainen pääsi mukaan. Sehän oli kuitenkin aivan luonnollista. Pitäähän siellä olla joku nainenkin koska naisia on kuitenkin siellä töissä. Ukkojen mielessä nyt tuntui asiat menevän oikeaan suuntaan. Taas me olemme vallan kahvassa kiinni. Äijät marssivat kukin omaan kotia kohden. Nukuttiin keittiön penkillä, vaimot nukkuivat pehmeiden peittojen alla ja olivat onnellisia.
Aamulla kun herättiin, ja tehtiin jotain työtä. Se oli sellainen hämäysliike, että vaimot huomaavat, että töitähän nuo meidän ukkomme tekevät. Kuitenkin heitä hämäsi sellainen seikka, että miten ne jaksavat, kun eivät syö. Heillä oli aivan hyvä syy tähän olettamukseen. Kotona kun ei syöty, niin piti olla toinen paikka, jossa pystyi syömään. Tämä miehistä tykkäävä nainen, joka pääsi tähän toimikuntaan mukaan, oli keksinyt aivan hienon ruokapaikan. Miehet kun kokoontuivat länkkärikaupunkia tekemään, nainen hoiti pientä purtavaa omalla hienolla tavalla. Naapuri- kunnassa löytyi sellaisia ukkoja, jotka aivan pienelläkin hyväilyllä antoivat aika isojakin ruokamääriä tytölle palkaksi. Ukot olivat täysin tämän uuden länkkäri kaupungin kannalla. Töitä paiskittiin ja kohta oli saluuna valmis. Tietenkin sitä piti jotenkin kokeilla, oliko tämä sitä mitä haettiin. Niin tietenkin tehtiin. Tietenkin yläkerran sängyistä puuttui vielä pahnat, mutta kokeiltiin kuitenkin. Toimikunnan tyttö, oli saanut muutaman vieraan tytön tulemaan tänne länkkärin kaupunkiin.
Ukkoja kokoontui siihen omaan länkkäri kaupunkiin. Eiväthän he voineet tietää, mitään länkkäri kaupungista tehdään, koska he eivät olleet koskaan käyneet missä elokuvissa. Mutta eiköhän asiat siellä luonnollisella tavalla etene. Ukot tuntuivat olevan aika jännittyneitä. Kuitenkin tämä oli heille aivan uusi asia. Ei heillä ollut ennen kuin oma vaimo, jonka kanssa oli peiton alla tehty salaisia asioita. Jotka kuitenkin olivat sangen kivoja asioita. Mutta mitä nyt, jos joutuu naisen kanssa menemään yläkertaan ja siellä ei ole vielä peittoja, miten tätä voi tehdä salassa. Kesällä kun on yölläkin niin valoisaa. Pohdittavaa oli taas miehillä.
Ensimmäinen ilta tuli vastaan, ja ukkoja jännitti. Muutama oli jo ottanut viinaa, kun jännitys oli heidän kohdalla noussut jo ääripisteeseen saakka. Illan mittaa he alkoivat vapautumaan. Nämä viinaa ottaneet miehet alkoivat pussailemaan naisia. He vapautuvat huomattavasti ja tulivat rohkeammiksi. Muutkin ukot alkoivat juoda viinaa ja kohta saluunassa oli jo oikein kunnolliset pirskeet. Riitaakin tahtoi naisista tulla. Naisia ei riittänyt jokaiselle, piti tapella, kuka naisen saa. Naisia oli vain viisi ja miehiä kuitenkin kymmenen. Suhdeluku ei ollut aivan hyvä, se piti korjata mahdollisimman pian. Miehet komennettiin saluunan yhteen nurkkaan. Siellä pohdittiin uusia sääntöjä, kuinka voisimme pitää riidattoman yhteisön. Tietenkin sänkyihin piti saada kankaat ja pahnoja pehmusteeksi. Sekä tietenkin peitot, että voisimme rakastella luonnollisesti salaa. Kukaan ei saisi omistaa naisia, sillä naiset kuuluivat kaikille. Ja naisilla oli muutakin työtä, sillä he pitivät puhtaudesta huolta, samoin ruuan valmistuksesta. Pitikö naisille antaa palkkaa, puhtaudesta, ruuasta ja miesten hyväilyistä. Miehet olivat kummissaan, kun ei omakaan vaimo koskaan pyytänyt mitään rahaa. He tuntuivat olevan vain hyvillään, kun saivat filttiseksiä ja ruoka maistui. Meidän on koottava yhteistä rahaa. Omalta tililtä ei oikein voida ottaa, kun säästökirja on vaimon laukussa ja hän on yleisesti käynyt kauppareissut.
Nyt tuli taas miehille pohdittavaa, meidänkö pitäisi rahaksi alkaa. Taitaisi olla helpompi ryöstää moiset pennoset. Ryöstää, ajatteli eräs äijä. Miten ja mistä me voisimme ryöstää? Pieni äijäporukka kokoontui taas saluunan nurkkaan, ja pohdinta alkoi. Pitäisikö meidän laittaa jokin naamari naamalle ja jokin pitkä takki päälle. Mutta meidän pitää kyllä päästä äkkiä karkuun, ettei ryöstetyksi tuleva löydä meitä. Onhan meillä hevosia. No kyllähän se oudolta tuntuu asukkaista, jos me ratsastelemme hevosilla kylillä, kun ei koskaan olla ennenkään ratsastettu, eikä kukaan ratsasta muutenkaan. Mutta näin kuitenkin ajateltiin tehdä. Käymme ryöstöreitillä kolmistaan. Hevoset jätetään läheiseen metsää ja yksi vartioi hevosia. Kaksi lähtee tarkastamaan kävellen, mistä löytyisi joku ryöstettävä. Naamari naamalle, pitkä takki päälle jo joku lupasi ottaa haulikon mukaan. Ammukset kuitenkin jätetään pois. Kyllä siinä pelästyy ihminen, kun vähän vain näytetään pyssyn piippua. Asia tuntui tulevan selväksi, sillä tänä iltana teemme jo ensimmäisen ryöstön. Muut jäivät jännittyneinä odottamaan, kunnes ryöstäjät saapuvat takaisin. Ja onko heillä rahaa, vai mitä sitten tehdään.
Saluunassa olivat kaikki jännittyneitä. Jopa nämä ilonaisetkin ottivat hiukan väkeviä. Kuinka tämä voi jännittää niin kovasti, et tätä kyllä pitemmän päälle kyllä jaksa. Pitää löytää jokin rehellinen keino millä rahaa saisimme kokoon. Taas selvemmät kokoontuivat saluunan nurkkaan selvittämään, mikä olisi sellainen rehellinen työ, josta saisimme rahaa. Ei voida ajatella, että naisille tulisi tänne vieraita, muutenhan tämä salaisuus tulisi ilmi. Nytkin aina mietimme, koska vaimot saavat tämän saluuna jutun selville. Pohdittiin ja pohdittiin mutta ei tullut oikein mitään kunnollista hyvää juttua esille. Päätettiin palata asiaan, jos joku keksii hyvän idean.
Miesten ollessa ryöstöretkellä, olivat muutama vaimo kokoontuneet erääseen taloon. Siellä kävi vilkas keskustelu, missä meidän miehemme ovat. Kukaan ei vielä ollut kuullut mitään. Mutta ajateltiin, että kyseltäisiin muilta naisilta, jos jollain olisi jotain tietoa, niin voisimme lähteä yhdessä hakemaan miehiä kotiin. Sillä naisillakin oli kova kaipuu, kun olivat vain lasten kanssa mutta kuitenkin oma aikuinen mies puuttui. Tuona aikana, kun ei ollut oikein puhelimia missään. Ja ei käyty missään. Naapuri oli ainut paikka, jossa käytiin yleensä kerran viikossa kylässä. Naisilla kuitenkin tuntui siltä, että olisihan se kiva, kun se mies olisi täällä tekemässä niitä miesten töitä. Ja voisimme jutella asioista. Eräskin rouva olisi jo mieheltään pyytämässä anteeksi, jos se vain jostain tulisi kotiin. Niin tuntui muidenkin naisten ajatus olevan samalla kannalla.
Kolme miestä oli ryöstöretkellä, tai oikeastaan kaksi, sillä yksi mies naamari päässään seisoi metsässä pidellen hevosia ohjaksista kiinni. Kaksi miestä oli maantien varressa yhden ison kiven takana. Nyt siellä tuntui olevan jotain tapahtumassa. Erän nuorehko neiti käveli maantietä pitkin ja oli kohta siinä kohtaa, jossa miehet häntä odottivat. Miehet olivat kuitenkin kuiskailleet, ettei taida naisella mitään rahaa olla. Mutta päätettiin kuitenkin katsoa. Nainen oli juuri sen kiven kohdalla, kun miehet syöksähtivät tielle. ”Tämä on ryöstö, antakaa rahat meille”. Nainen pelästyi ja kirkaisi. Toinen miehistä meni naisen taakse ja laittoi käden hänen suunsa päälle. Sillä miehellä oli se haulikko takin alla, joka piteli kättään naisen suun päällä. Nainen rimpuili ja koitti päästä karkuun. Hän tunsi vain jotain kovaa reittään vasten. Luuli varmaan, että he koittavat naida häntä. Kuitenkin naisen edessä ollut mies pyyteli rahaa, mutta eihän nainen voinut mitään sanoa, kun iso käsi oli hänen suunsa päällä. Hänestä alkoi tuntua, että hän kohta pyörtyy. Lopulta naiselta pettivät jalat, ja vaipui maahan. Äijät pelästyivät ja nostivat naisen kiven taakse, jossa juuri olivat olleet itse piilossa. Naista taputeltiin poskelle ja kutitettiin nenästä, jos se vielä alkaisi elämään. Alkoihan hän elämään, kun alkoi saamaan ilmaa. Nyt miehet uudelleen kysyivät naiselta rahaa. Nainen antoi viisimarkkasen. Miehet katselivat rahaa ja antoivat rahan takaisin naiselle. Sanoivat naiselle, että ”lähde kotiin siitä”. Nainen pomppasi tielle ja lähti juoksemaan kotiin. Kotona hän itki ja kertoi isälle ja äidilleen, että kaksi miestä otti hänet kiinni. Toinen mies painoi jotain kovaa häntä vasten. Äiti pomppasi ylös ja juoksi laittamaan ulko-oven lukkoon, tänne ei kaivata sellaisia miehiä. Ensimmäinen ryöstöretki meni miehiltä aivan pepulleen. Heidän vain oli lähdettävä takaisin saluunaa kohti.
Miehet palasivat ryöstöretkeltä takaisin saluunan pihaan. Toiset miehet ja osa naisista tulivat ovelle kuulemaan, minkälainen saalis oli tulossa. Apeat miehet istahtivat rappusille ja poistivat naamarit kasvoiltaan. ”Emme saaneet mitään, tai olisimme saaneet eräältä tytöltä viisimarkkasen, mutta ei tohdittu ottaa sitä häneltä”. Ei tuntunut ryöstöretket olevan heidän juttu. ”Onkohan meidän lopetettava tämä touhu ja palattava omien naisten luo”.
Koko mieslauma kokoontui kapakan tuoleille pohtimaan tilannetta. ”Mitä me nyt sitten tehdään”. Miehet heittelivät omia ehdotuksiaan ilmoille. Ei oikein mitään järkevää ajatusta nämä lannistetut miehet keksineet. Kaikista ehdotuksista äänestettiin. Ylivoimaisesti voitti ehdotus, että mentäisi takaisin omien naisten luo. ”Joo olemme hävinneet tämän taistelun. Mutta koitetaan keksiä tälle talolle jotain käyttöä, ettei se ala heti hajoamaan, kun se kerran on rakennettu.” Eräs mies alkoi lausumaan uutta ehdotusta. ”Voisimmehan pitää vaikka sadonkorjuujuhlat täällä yhteisesti. Ja synttäreitä voisimme pitää, sekä häitä jos joku sattuisi naimisiin menemään. Ehkä tytöistä ei puhuta mitään”. Tyttöjen kasvoista näkyi, että he olivat nyt vuorostaan pettyneitä. He kuitenkin olivat näitä miehiä palvelleet ja pitäneet muutenkin hyvin. ”Ehkä me voisimme vaimoillemme kertoa, että meillä oli siellä muutama nainen auttamassa ruuan valmistuksessa ja siivouksessa. Ehkä me voisimme saada näitä naisia meille auttamaan, niin pääsevät omat vaimot pellolle hommiin”.
Tuo tuntui aivan loistavalta asialta. Naisten nimet kirjattiin ylös, samoin osoitteet. Näin oli päättynyt heti alkuunsa tämä villinlännen touhu. Tai ei sitä kukaan sellaiseksi edes ajatellut, koska eihän kukaan siitä mitään edes tiennyt, kun ei televisiota ollut eikä elokuvia vielä nähty näin pienellä paikkakunnalla. Mutta tänä iltana ollaan vielä yhdessä. Juodaan kaikki viinat pois, ja vietetään sellainen yhteinen kaunis ilta keskenämme. Nyt kukaan mies ei halunnut omia naisia omikseen, vaan naisten molemmin puolin oli mies, ja miehet laittoivat kätensä naisen olkapäille. Nyt pidettiin hauska ilta, jossa kaikki ystävystyivät.
Aamulla sitten miehet lähtivät kohti omia kotejaan. Se oli kaikille sellainen vaikea hetki, jonne askeleet veivät, arkailen ja epävarmasti. Kotipihaan kun päästiin, olivat jo vaimot odottamassa rappusilla. Iloisesti vaimot juoksivat miestensä syliin jokainen omien kotien pihalla. Jälleennäkeminen oli riemukas tapahtuma. Siinä halattiin ja jopa muutama sai oikein huulilleen pienen pusun. Sitten siirryttiin sisälle, jossa pienemmän nappuloiden laittajat jo kävelivät lattialla hoipertaen. Jopa useampi mies painautui nappulan laittajan viereen ja alkoivat sopertelemaan pienelle maanviljelijällä. Sitten olikin paljon kerrottavaa. Kerrottiin saluunasta ja naisista. Monet vaimot hiukan hätkähtivät sanasta nainen. Eihän ne olleet sellaisia naisia miksi Te heitä luulette. Meidän vai oli saatava naisia mukaan, jotka siivosivat ja laittoivat meille ruokaa. Myös heitä voi ottaa meille töihin, hoitamaan taloutta niin pääsevät vaimotkin pellolle. Vaimojen mielestä tämä oli sangen loistava ajatus. Nyt me päästään joskus pois tuolta sisältä. Kaikki tuntui kääntyvän hyväksi jokaisen miehen kotona.
Ehkä tämä oli kaikille kuitenkin piristävä asia. Vaikka miehet kiukkuisena pois kotoa lähtivätkin. Ehkä se kuitenkin piti näin tehdä. Minä kuitenkin olisin halunnut, että suomeenkin olisi tullut villilänsi aika, itse kun tykkään siitä ajasta, tai haluan elokuvia katsella. Ehkä siellä Amerikassa siihen mentiin aivan luonnollista tietä. Suomessa olisi pitänyt tehdä nämä ryöstämiset toisella tavalla. Täällä kun ei ollut postivaunuja, jossa suuret rahat liikkuivat. Niitä oli helppo ryöstää aavikolla, kun kukaan ei ollut katsomassa. Meillä suuret rahat liikkuivat linja-autolla. Autot olivat täynnä ihmisiä, ja takapenkillä istuivat kaksi tuiman näköistä miestä, jotka kuljettivat rahaa pankkeihin. Mutta eihän matkustajat sitä tienneet.
Näin muuttuivat asiat tuossa pienessä kylässä. Ihmiset oppivat pitämään töistään eikä kukaan enää nostanut omaa työtään paremmaksi kuin toisen työtä. Sanoisinko, että myös miehille alkoi tulla herkemmin nauru. Sitä naurettiin aika herkästi ja otettiin välillä omia vaimoja kädestä kiinni ja halattiin. Mikäs sen hienompaa on, kun yhtyä tähän.