Jouluaatto läheni kovaa vauhti. Viikko oli vielä aikaa aattoon, jolloin pukin varsinainen työ alkoi. Tietenkin pukilla oli työtä aina. Hän vastaili lasten kirjeisiin, kun ensin tonttujen tiedoitus ryhmä oli kirjeet aukaissut ja latoneet ne pinoihin. Monesti tiedoitus-tonttu oli pukin apurina, kun kirjeisiin vastattiin. Samoin pukki tarkasteli tonttujen työpajassa, kuinka kaikki työvaiheet sujuivat. Niinpä kaikki työvaiheet oli saatava sujumaan mahdollisimman sujuvasti.
Viikko oli siis vielä aattoon, jolloin lahjoja pukki alkoi jakamaan. Nyt elettiin pukin pajassa erittäin kiireellistä aikaa. Mikään kone tai apuväline ei saanut rikkoutua. Valmiiden lahjojen varasto täyttyi jälleen aivan ääriään myöten täyteen. Lisätilaa piti ottaa tonttujen huoneista ja kaikista mahdollisista paikoista, sillä lahjoja ei voinut laittaa kosteisiin tiloihin tai ulos. Lahjat ja saatika joulupaperit eivät saaneet kastua. Mutta kaikki sujui kuin ennenkin, olihan monesti jouduttu ottamaa lisätiloja tonttujen huoneista käyttöön.
Pukki kävi tarkastamassa porot, että niillä oli tarpeeksi ruokaa. Myöskin, että porot oli harjattu aivan priima kuntoon. Porojen turkkien piti olla kauniissa kunnossa. Niin sai pukki taas totea, että kyllä tontut olivat tehneet hyvää työtä. Porot olivat kuin taiteilija olisi ne piirtänyt talliin. Turkit kiilsivät tallin valossa upeasti. Pukin poistuessa porojen tallista ulos, hän kuuli pientä vikinää. Pukki ei kuitenkaan saanut selvää, mistä vikinä kuului. Pukki kiirehti työpajaan ja kävi hakemassa kaksi tonttua, jotka toimivat soittimien virittäjinä. Heillä oli tarkat korvat kuunnella mistä vikinä kuului. Niinpä juostiin ulos ja virittäjätontut alkoivat kuuntelemaan vikinää. He lähtivät suunnistamaan metsän laitaa, jonne molempien korvat heidät ohjasi tarkasti. Kohta tontut saapuivat, tuoden mukanaan pientä koiraa. Raukka oli jäätynyt tai ainakin kylmissään. Nokkaa se koitti työntää tontun puseron sisään. Koira vietiin nopeasti sisälle lämpimään. Toinen virittäjä tontuista haki muorilta lämmintä maitoa, jota tarjoiltiin pienelle koiralle. Muorikin tahtoi tulla katsomaan, minkä vintiön tontut olivat nyt löytäneet. Muori toi vielä pienen vanhan patjan ja pienen peiton, että koira lämpisi nopeasti. Ja niin se lämpisikin, sillä lämmin maito ja peitto koiran päällä, auttoi sitä virkoamaan nopeasti. Koira nousi jo pystyyn jaloilleen ja heilutti häntäänsä. Se oli aika pieni vielä. Se oli vielä pentu. Vilkas se oli, jokaisen perään se lähti juoksemaan. Pukki päättikin, että koira siirrettäisiin muorin keittiöön, koska tontuille pitää saada rauha valmistella viimeisiä lahjoja.
Päivät kuluivat tonttulassa. Ei ollut kuin kaksi päivää aattoon. Hyörinä oli vielä sangen kovaa. Koiraa saivat jokainen tonttu vuoron perään käyttää ulkona tarpeillaan. Muori tietenkin piti koirasta huolta keittiössä, vaikka se välillä tuntuikin kovin raskaalta. Koira hyöri ja pyöri muorin jaloissa ja aina sai varoa, ettei astu koiran tassujen päälle. Aina kun tontut tulivat syömään keittiöön, villiintyi koira erittäin villiksi. Silloin se villiintyi oikein kunnolla. Koira sai välillä oikein hepuleita. Se välillä lähti juoksemaan ympäri pöytiä. Välillä yhtä äkkiä kääntyi ja jatkoi juoksemista. Tontuista tämä oli kivaa katselemista. Muori joutuikin välillä tonttuja huomauttelemaan, koska syödä piti, että taas päästäisi jatkamaan lahjojen tekoa
Joulu-aatto koitti ja tontutkin heräsivät aikaisin viideltä. Aamu tietenkin alkoi aamutoimilla ja sen jälkeen piti mennä syömään muorin laittamaa riisipuuroa. Mutta muori oli kauhuissaan, kun suuri puurokauha oli kadonnut. Hän haki ja haki keittiöstä. Välillä polvillaan alemmista kaapeista ja välillä tikkaille nousten ylemmiltä kaapin hyllyiltä, kauhaa vain ei löytynyt. Nyt oli muori kauhuissaan. Mitä minä oikein teen, kun pukki vaatii kaksi kauhallista ja tontuille tulee yksi kauhallinen herkullista riisipuuro
a.Pukki astui keittiöön, toivottaen kaikille oikein hyvää jouluaattoa. Muori kiirehti kertomaan pukille, että puurokauha on kadonnut. Pukki mietti, että mitenkä me nyt tämän asian ratkaisemme. Hän ehdotti, että äkkiähän tontut tekevät koivusta uuden kauhan. Mutta se ei kuulemma onnistunut, kun kaikki kuiva koivulankku oli käytetty. Jonkun pienen kauhan sieltä me äkkiä saisimme valmiiksi. Mutta muori ei halunnut mitään pientä kauhaa. Nyt piti jotain muuta keksiä. Muori mietti ja kertoi pukillekin, että ei häneltä ole koskaan puurokauha hävinnyt. Mutta nyt kun koira tuli meille iloa antamaan, niin olisiko tämä pieni villi nelijalkainen saanut tämän aikaan. Ehkä niin, nyökytteli pukki, nyt kaikki puurokauhaa hakemaan. Tontut lähtivät juoksemaan kohti työsalia. Pukki huusi perään, että ei se ehkä siellä ole, kun koirakaan ei ole siellä ollut. Mutta ulkona, siellähän se on ollut. Ja niin tontut juoksivat pihalle tonkimaan lunta. Koiraa ei päästetty ulos ilman hihnaa. Muori laittoi hihnan koiralle, jolla ei vielä nimeä ollut. Nimi annetaan kuulemma joulupäivänä. Hänellä tuli mieleen, että jos koiran antaa haistaa riisipuuroa, niin ehkä se kauhan löytää helpommin. Muori otti lusikalla pienen määrän lusikkaan. Antoi koiran haistella puuroa, mutta ei antanut sitä yhtään koiran suuhun. Koira alkoi vetämään muoria ulko-ovea kohden, ettei hän tahtonut ehtiä laittaa takkia päälle.
Koira juoksi tonttujen perään pihalle. Se innostui tonttujen lumessa penkomisesta niin, että alkoi hyppimään tonttujen niskaan ja jalkojen päälle. Ei ollut puhettakaan mistään etsimisestä, vaan se leikki toisten mukana. Vaikka eiväthän tontut leikkineet, sillä he hakivat kiireellä kauhaa, muuten ei puuroa tullut. Muori ajatteli, että hän vie koiran vähän pidemmälle, vaikka talon toiselle puolelle. Siellä se ehkä rauhoittuu ja alkaa haistella, mistä kauha löytyy. Ja niin se alkoikin haistella lunta. Nokka oli lumen sisällä, kun se puuskutti haistellessaan, ilmeisesti kauhaa. Tuntui, että koira tunsi hukanneensa jonkun tärkeän, ehkä kauhan. Koira meni hetken tuonnepäin, kun se äkkiä kääntyi ja tuli tännepäin. Muori laajensi aluetta, ja mentiin lähemmäksi mökin seinää. Silloin koira ilmeisesti muisti kauhan, kun se hyökkäsi kohti seinää. Se painoi kuononsa syvälle lumeen ja alkoi etukäpälillään kaivamaan lunta. Hetken päästä koira nosti päänsä ylös ja sillä oli kauha suussa. Muori iloistui ja otti koiran syliinsä ja antoi sille pusun.
Nyt nopeasti sisälle pesemään kauhaa kuumalla vedellä. Tontut huudettiin matkalla sisälle. Muori pesi kauhan oikein kuumalla vedellä ja pesuaineella. Tontut odottelivat jo pöydän ympärillä puuroonsa. Pukki oli jo ennättänyt suuren puurokattilan viereen. Siinä hän odotteli lautanen kädessään omaa kahden kauhan annostaan. Ja niin saapui muori puhtaan kauhan kanssa pukin viereen. Muori työnsi kauhan syvälle puurokattilaan ja antoi pukille kaksi kauhallista hyvää riisipuuroa. Tontutkin oli muodostaneet jonon kohti kattilaa. Ja niin alkoi muori pistelemään jokaiseen lautaseen yhden kauhallisen puuroa. Ja viimeisenä sai pieneen kuppiinsa myöskin puuronsa koira. Siinä kuppinsa vieressä se oli rauhallisena odotellut, ja nyt oli sen vuoro. Ja niin jokainen ruokaili hiljaa oman puuronsa. Ainoastaan koira, kun sen kuppi piti hiukkasen ääntä. Kuppi ei niin tahtonut pysyä paikallaan lattialla, vaan se liikkui lattialla aina eteenpäin, kun koira kielellään lipaisi puuroansa.
Niin oli kaikki syöneet kanelilla maustetut puuronsa. Lautaset laitettiin tiskipöydälle pinoon. Samoin lusikat niille varattuun astiaan. Tontut halasivat muoria ja muori tietenkin takaisin. Tämän jälkeen kokoonnuttiin isoon eteiseen. Pukki kiitti taas tonttuja mahtavasta työstä, mitä olivat tehneet. Hän kertoi, että jokainen tonttu on nämä lahjat tehneet rakkaudella, sillä tontut tietävät, mitä lapset haluavat. Ja kun lahjat ovat tehty vielä rakkauden voimalla, uskon, että jokainen saa näistä lahjoista oman rakkaan lelunsa ja voimansa, ja pystyy sitä myös käyttämään ja levittämään. Pukki nosti vielä, molemmat kätensä pystyy, ja huusi kovalla äänellä. ” MINÄ RAKASTAN MUORI JA KOIRAA, SEKÄ KAIKKI TONTTUJA, OLKAA ILOISIA JA RAKASTAKAA TOISIANNE”.
Pukki nousi rekeen, jonne oli pakattu suuri säkki lahjoja. Niitä lahjoja jotka oli tehty rakkauden voimalla.
Toivon, että jokainen saa viettää kauniin herkän ja läheisen joulun.
Toivon, että jokainen saa tuntea taas tänäkin jouluna rakkauden. Antamisen ilo pitäisi jokaisella olla kaikkein suurin ilo.
Mitä pidit kuin luit, kommentoi.
piki
