Posts Tagged ‘vaimo’

Mitäs mulle nyt kuuluu

sunnuntai, 26 joulukuun, 2021

Kaikkea on käynyt. Töissä pimahti pää kai se oli joku masennus. Onneksi  itse osasin hakea apua, ja sain myöskin apua kun ei ollut vielä Korinaa. Istuin kotonanija katselin seiniä. Oli televisio auki mut en tajunnut mitä sieltä tuli. Vaimo oli silloin sairaalassa koska hänkin tarvi apua. Hän sairasti keuhkoahtautumatautia, eli en pystynyt oikein huolehtimaan itsestäni saati sitten vaimosta. Ehkä se ensimmäinen käynti sairaalassa kun joku hoitaja tenttasi muo et miksi olen sinne tullut. Mä sain koko tunnin kertoa viime vuosien tapahtumista. Vaikeaa se oli muistella mutta kun siellä sain tunnin puhua, tuntui et paranin jo niin paljon et uskalsin lähteä siitä tuolista vaimo katsomaan. Ensimmäinen käynti oli halaamista ja mun itkemistä.  En vaan voinut mitään. Vaimo puhui mulle aivan samalla tavalla kuin kun kaverit niiden mun kirjoitusten jälkeen. Hän vaan jaksoi auttaa mua vaikka itsellään oli vaikea sairaus ja hän tiesi että siitä hän ei selviä hengissä. Hyvästelin hänet ja lähdin kotiin

  Olen kamppaillut monenkin asian kanssa viime ajat. No näitä blogeja en ole pystynyt kirjoittamaan enään millään. Ei vaan tule mitään juttuja mieleen mistä voisin kirjoittaa. Siis tiedoksi vielä että kaikki blogi-tekstit ovat täysin keksittyjä. Tietenkin sieltä voi joku saada ahaa elämyksen, “nyt se kertoo musta, mistä se tiesi et ryyppään viinaa”. No eihän siinä tarvii kovinkaa lukenut ihminen olla että pystyy kirjoittamaan jostain keksitystä ihmisestä että se ryyppää. En minäkään ollut yhtään pahoillani että tekstistä löytyy viinan ottamisesta, otanhan itsekin vaikka en niin paljon enkä niin tiuhaa kuin nuorempana.

Ennen kirjoitin blogijuttuja kolmekin tarinaa viikossa. Yhden jutun pituus oli n. neljä sivua. Asioita vain pompsahti mieleen ja sitten taas piti kirjoittaa. Istuin kaiken vapaa-aikani koneen vieressä. Olin tietenkin hidas kirjoittamaan. Kahta sormea yleensä käytän ja tahtoo tulla silloinkin virheitä, mitä siihen nyt muita sormia ottaa sekoittamaan. 

Tänään viikko ennen joulua aloin siivoilemaan kaapinpäällisiä. Sieltä löytyi sellaisia papereita jotka menin laittamaan oikein mappiin, olivat tietenkin tärkeitä piti säilyttää. Jäin selaamaa sitä mappia. Vastaani tuli kun sitä mapin papereita selailin, aika jolloin mä sekosin. Joku masennus silloin iski. Olin kopioinut facebookista ne kirjoitukset joita oli kolme, ja hirmu määrä mun kavereista mätkivät mua semppaamalla ja lepäämisellä. Mun oli alettava lukemaan niitä mun kirjoituksia ja kaikkien kavereiden mukaan olosta. Istuin sängyn päällä ja luin. Ensimmäisen lauseen jälkeen tippui jo pisaroita paperin päälle. Itkin ja en kerennyt pyyhkimään silmiäni vaan jatkoin lukemista. Pyyhin kädellä silmiäni ja luin kaikki kolme kirjoitusta ja kavereiden jutut myös. Huomasin et mulla on kavereita jotka jaksavat nostaa mua pystyyn. Varmasti se auttoi, uskon itse kuitenkin niin. Voiko tää johtua vaikka sellaisesta asiasta, et kun olin enemmän ja vahvemmin vuokra-asuntojen touhussa mukana, niin halusin auttaa kaikkia ihmisiä. Niinkuin kerroin et onko mulla naamassa joku merkki kun mulle täysin vieraat  ihmiset soittelivat ja lähettivät sähköposteja. Niinhän sen pitääkin olla. Koitin oman tietoni mukaan vastailla asukkaiden kyselyihin. Mutta kun monet ihmiset alkoivat kertomaan omista sairauksistaan mulle. Täysin vieraalle ukkelille varsin kovistakin sairauksista. Päällimmäisenä muistan erään rouvan soiton. Hänellä oli syöpä. Puhelu kesti kauan varmaan tunnin. Vaimo viittoili syömään. Minä vain jatkoin kuuntelemista. Enhän voinut rouvalle sanoa et nyt mun pitää mennä syömään, Jonkinlaista kunnioitusta pitää olla. Rouvalle oli kaikki tehty, nyt sitten vain odotellaa. Puhelun jälkeen tulin pöydän viereen, ruoka oli jäähtynyt ja mulla oli erittäin paha olla. Ruuan sain lämpimäksi mutta näin jälkeenpäin ajatellen kyllä kunnioitan sairaanhoitajia miten he jaksavat jo sen kovan paineen alla ja sitä kuolemaa. Naiset varmaan ovat paljon vahvempia kuin miehet vai olenko mä poikkeus. Mä en tahdo vieläkään oikein jaksaa. Mun masennus tuli tohtorin mukaan juuri sopivalla hetkellä tietoon. Jos aikaa olisi kulunut muutama viikko eteenpäin olisin jäänyt joksikin hörhöksi. Käsissä oli tulehdukset, ilmankos ei työkalut pysyneet kädessä.

Mutta onneksi osasin hakea apua ajoissa. Joskus vain sitä osaa itsekin hakea  apua. Kotona mulle tuli mieleen laulu “Pidä itsestäsi huolta”  Matti ja Teppohan sen olivat tehneet. Tästä laulusta ja sen seurauksesta kerron vielä tuonnempana lisää.

  Näin se aika sitten kului. Minä olin vähän pöljä ja kävin sairaalassa puhumassa ja vähän erilaisia liikkeitä tehtiin mitä pystyin kotonakin tekemään. Vaimo pääsi sairaalasta välillä pois ja häntä kävivät hoitajat auttamassa melkein joka toinen päivä.

  Kumpikaan ei ollu kunnossa. Kiistelimme vähän leikin varjolla kumpi meistä kuolee ensin. Vaimolla oli aika jämäkkä asenne siihen et hän lähteen ensin ja hänet sitten poltetaan, mua eivät madot syö. Hän oli tehnyt avustus kiellon, jonka hän ilmoitti mulle. Ehkä se ei ollut hyvä asia. Menin aivan jumiin. En pystynyt oikein kysymään, mikä se on. Mykistyin ja olin hiljaa. Vaimo tuli vierelle ja kertoi että häntä ei laiteta mihinkään koneeseen. Tämä laukaisi tilanteen ja pystyin taas puhumaan. Ehkä tämä vaimon sairaus esti munkin paranemisen. Mutta se oli kuitenkin toinen asia. Mulle vaimon sairaus oli se päällimmäinen asia vaikka tiesin että hän ei siitä selviä. Mutta kun olemme olleet melkein 50 vuotta yhdessä, niin kai meidän liitossa on jotain hyvääkin ollut. Vaikka tiesin senkin et vaimoni ei koskaan valittanut. Hän teki niin pienellä rahalla et oikein hävetti. Kaiken näköisiä muutoksi hän teki ruokiin ja kuitenkin omasta mielestäni ne olivat terveellisiä ja hyviä

  Olin jo 2021 kesäkuussa mennyt töihin. Luulin kai et olen terve

Sitten vaan kävi niin syksyllä, että olin käynyt vaimon luona sairaalassa kun hän ei vastannut puhelimeen. Hän oli erittäin iloinen ja pirteä. Sanoinkin et pääset varmaan huomenna kotiin. Sovittiin et jos mä en jaksa tulla huomenna. Tai ei se jaksamisesta ole kiinni mutta kun ei kehdannut lähteä ilman suihkua sairaalaan. Näin sovittiin että hän vastaa puhelimeen. Koitti huominen ja kotiin tullessani soitin vaimolle. Hän ei vastannut, lähdin sairaalaan ilman suihkua. Hänen huoneensa oli ovi lukossa. Joku hoitaja ohi menneessän sanoi et sinne ei saa mennä. Mitenkäs mä sinne olisin päässyt kun ovi oli lukossa.

Kävin koputtamassa lääkärin oveen. Lääkäri tuli ja kertoi mulle käytävällä että vaimosi alkoi huonontua puolen päivän aikaan. Saat mennä katsomaan kun puetaan sulle vaatteet ensin päälle. Mietin mitä mä tekisin. Kaksi vaihtoehtoa oli. Menenkö katsomaan kun hän poistuu pois luotamme vai jätänkö mieleeni hänen eilisen iloisen ja nauravan kuvan.  Sanoin lääkärille että jos mä en mene. Ehkä mä haluan muistaa hänen iloisena. Kiitin lääkäriä hän tuntui oikein asialliselta ja mukavalta. Ehkä n. kymmenen minuutin päästä olin kotona. Olin heittämässä takki naulakkoon kun lääkäri soitti, “vaimonne on kuollut”. Kiitin soitosta ja lupasin tulla seuraavan päivänä hakemaan hänen tavarat pois. Istuin sohvalle istuin hetken ja soitin lapsille. En osannut itkeä, istuin vain sohvalla. Sammutin television ja samuttelin valoja, laitoin kynttilän palamaan. Soitin vielä vaimon siskolle, istuin ja katselin kynttilää, mitä minun pitäisi tehdä. Olin aivan hukassa.

 Seuraavana päivänä haettiin vaimon tavarat pois sairaalasta. Sain kuulla että pitää tehdä perunkirjoitus ja käydä hautaustoimistossa. Eli niiden asioiden kanssa painin seuraavaksi. Hautaustoimistoon sain vaimon siskon mukaan, hänestä oli suuri apu.

Vaimo kuoli 23.11 2020 ja hautajaiset 11.12.

  Sen jälkeen oli aika tyhjää. Istuin yksin kotona mitä nyt lapset ja lasten lapset kävivät. Suurimman osan olin kuiten yksin. Aika oli pitkää. en osannut tehdä mitään. Tuntui kuin olisin synkistynyt, mutta salasin sen kuitenkin kun joku tuli kylään. Minusta oli tullut näyttelijä. Lapset kun kävivät niin näyttelin iloista, kun he lähtivät synkistyin. Miksi näin tein, sitä en tiedä. En osannut ajatella mitään, en osannut ajatella että pitäisi hakea ruokaa. Sitten kun huomasin et ei ollut muuta syötävää kuin sokeria kupissa. Silloin havahduin ja lähdin kauppaan, vaikka ostokset sattuivatkin olemaan aika paljon sellaista syötävää et niitä muutenkin syödään kylmänä.

  Jossain vaiheessa aloin kuitenkin muuttumaan. Aloin laittamaan itselleni ruokaa, oikein lämpöistä ruokaa. Käytiin tyttären kanssa haudalla, tai ei siellä mitään hautaa ollut kuin laatta seinässä. Tuhkat haudattiin nurmen alle johon me emme saaneet mennä.

  Tämä vuosi 2021 oli aika erikoinen. Pelkäsin lähteä ulos edes kävelemään. En tiedä mistä se johtui. Mutta kun tuli kutsu vuokra-asuntojen pikkujouluun päätin mennä sinne. Juhlat olivatkin aika pienet mutta laatu ratkaisee. Juhlissa sattui olemaan vielä ne kaverit joiden kanssa eniten itsekin toimin. Meillä oli heti hieno rinki koossa. Juttua riitti jokaisella ja uskoin että kaikilla oli mukavaa.

Kun seuraavana päivänä heräsin niin tuntui siltä että nyt lähden kävelemään, tai  en taidakaan vielä lähteä, en vielä tänään.

  Löysin Facebookista sellaisen sivun kuin “Karanteenikaraoke”. Tietysti piti mennä katsomaan uusia laulajia. Katselin ensiksi tyttöjen esityksiä. Siel oli kaksi aika nuorta tyttöä jotka lauloivat aivan kauniisti. Jokaisen lauluja sai kehuta. Haukkua ei saanut se oli jo ehtona et pääsi sivustolle kuuntelemaan. Niitä sivuja olen seuraillut ja mulla on ollut mukavaan kun kirjoittelen hehuja muutaman rivin. Tytöt lähettävät takaisin viestejä. Näin pääsin itsekin esiintymään kirjoituksen muodossa.

Sitten löysin jostain sellaisen paikan et sivuilta löytyy biisejä joita voit itse laulaa. Ei siellä kovin paljon niitä lauluja ole mutta tutuimpia kyllä löytyy. Aloin itsekin laulamaan. Hiljaa piti laulaa ettei saa häätöä. n. kaksikymmentä kappaletta löysin ja aloin niitä laulamaan. Joskus koulussa oli yhdeksän mut olisin saanut kuulemma kympinkin mut kun virnuilin takaisin oppilaille. Kyllä se laulu ja urheilu olivat mulle ne parhaimmat aineet.

Mutta nyt halusin kokeilla kuinka 73v. vielä laulaa. Olihan se erikoista ja jännittävää.

Joka ilta piti laulaa. n. kolmekymmentä biisiä alusta loppuun. Ehkä se laulaminenkin jonkin verran parani. Mä keksin sellaisen jutun että voisin laulaa vaimon ja mun taipaleesta sellaisia lauluja jotka meidän elämän kaarta jonkin verran sivuavat.

Esimerkiksi sitä rakkaus aikaa vaikka laulu “Minä rakastan sua” Kun lapset syntyivät vaikka “Sininen uni”. Pari lapin laulua “Kotiseutu pohjolassa ja Lapin kesä” olimme muuttamassa Rajamäeltä lappiin kun juorut meitä kumpaakin iskivät molempia oikein kunnolla. Joululauluja mistä minä pidän sinne väliin. Häävalssi joka oli “Akselin ja Elinan häävalssi”. Sitten tämä Matin ja Tepon “Pidä itsestäsi huolta” ja Kirkan “Niin paljon se sattuu”

Jos voisin onnistua tässä niin laulaisin youtubeen. Katsotaan miten käy, yritän kuitenkin.

Kiitos et sain lähestyä Teitä näin kirjoituksen muodossa. Mä olen nyt intoa täynnä. Haluan vielä kiittää Vuokra-asuntojen pikkujouluja ja sitä kun menin tärkeitä papereita viemään mappiin ja löysin sieltä kopioita (3kpl) siitä facebookin kirjoituksista jotka olin itse ottanut mutta en muistanut sitä.

Fodmap ruokavalio

tiistai, 20 helmikuun, 2018

 

Arttu Pimiä oli laittamassa parempia housuja jalkaansa. Perkele kuului kantavasti huoneiston seinien sisällä. Artun vaimo Kaarina, os. Piukka hätkähti, ja kiiruhti miehensä luo. ”Mitkään housut eivät mahdu enää jalkaan. Tai mahtuu, mutta en saa pännin nappia kiinni. Nyt minun täytyy laittaa urheiluhousut jalkaan”. Artun piti lähteä poikaporukassa läheiseen baariin maistelemaan olutta. Ravintola oli pieni, että sen tähden voisi urheiluhousuissakin sinne hyvin mennä. ”Nyt se alkoi sitten sapuskan säätely”, tokaisi Arttu ja kiskoi paitaansa päälle. Napit ovat tässäkin vatsan kohdalta aika piukeat. Taidan vetää vaan pusakan päälle, ja niin lähti Arttu kohden pientä ravintolaa.

Arttu saapui kapakkaan, jossa jo kaverit häntä odottelivat. Kaverit huomasivat heti Artusta, ettei kaikki asiat olleet aivan kunnossa. Einari päätti kysellä, mikä kaveria oikein vaivaa. Vastaus tulikin aika nopeasti. ”Huomasin, kun aloin laittaa vaatteita päälle, että housut eivät mene yläosastaan kiinni. Mietin tänne tullessa, että onkohan minun vatsassa jokin kasvi. Olen kyllä huomannut, että vatsa tuntuu ottavan kiinni sukkia laittaessa tai varpaan kynsiä leikatessa. Mutta en ole siihen sen paremmin kiinnittänyt huomiota. Luullut vain, että pitäisi alkaa hiukan jumppaamaan. En tiedä, pitääkö sitä käydä lääkärillä”. Ville päätti ehdottaa Artulle erästä seikkaa. ”Oletko kuullut sellaisesta ruokavaliosta, jossa esimerkiksi jätetään kaikki sellaiset sapuskat pois, jossa on vehnää. Se on vähän kuin hiilari-juttu, kun jätetään valkoinen leipä pois, mutta tämä ruokavalio on vielä sitäkin laajempi. Vehnäjauhoista tehty ruoka kuulemma jotenkin alkaa käymään suolistossa, että suolisto kärsii ja se saa vatsan pyöristymään ja kovettumaan”.

Arttua tämä alkoi kiinnostamaan. Mutta mistä löytäisin tästä vielä lisää tietoa. Kaverit eivät tienneet siitä muuta kuin, että menee tietsikalta katsomaan. Esimerkiksi Googlettaa vaikka juttua, ”vatsa kova ja suuri”, eiköhän sieltä jotain löydy. Tämä sai Artun hiukan iloisemmaksi, ja hän unohti nopeasti kasvaimen vatsassaan. Hyvä kun asia selvisi jotenkuten, ja se sai pyyhittyä pois mielestä ainakin tänä iltana. Nyt pystyi keskustelemaan kavereiden kanssa taas yhteisistä asioista.

Arttu heräsi aamulla hiukan kohmeloisena. Hän päätti heti mennä katsomaan koneelta, löytyisikö sitä ruokavaliota, jota voisi alkaa kokeilemaan. Hän googletti ”pyöreä kova vatsa”. Arttu selaili, ja melkein heti löytyikin ”Fodmap-ruokavalio”. Sitä hän alkoi lukemaan. ”Huonosti imeytyvät fermentoituvat, eli ns. fodmap-hiilihydraatit aiheuttavat paksusuolessa bakteerikäymisen välityksellä kaasun muodostusta. Osa niistä lisää veden määrää ohutsuolen loppuosassa. Herkistynyt sisäelintunto voimistaa suolen venytyksen aiheuttamaan vatsankivun ja turvotuksen tunnetta”. Ai sellainen juttu. En mä nyt oikein siitä ymmärtänyt mitään, mutta onhan täällä lisääkin juttua. Ja lista niistä ruoka-aineista, mitä ei saisi syödä. Arttu kopioi listan ja näytti sitä vaimolleen. ”Aika kovaan testiin sinä lähdet. Kannattaakohan nyt ihan kaikkia asioita kokeilla. Jo pelkästään vehnäjauhon lopettaminen, lopettaa kastikkeet, leivät, pullat, makaronit ja yleensä kaikki mitä on vehnäjauhosta tehty”. Asia jätettiin vähäksi aikaa mietintään. Ja Arttu lähti aamupalan jälkeen pihalle hommiin.

Arttu huolsi ruohonleikkuria ja siinä samalla mietti ja mietti. Siinä listassa oli aika paljon tuotteita, mitä ei saisi syödä. Hän muisti tutummista hedelmistä Päärynä, vesimeloni, luumut omena, jäätelöt, jugurtti, kerma, maito, pehmeät juustot, pähkinät, herneet, vehnäjauho. Mitähän niitä muita vielä oli. Mitähän sitä sitten pystyy vielä syömään. Kai sitä pitää emännältä kysellä vielä.

Ruohonleikkuri oli huollettu ja Arttu pääsi kokeilemaan kuinka se pystyy uuteen ruohoon. Hän ajeli muutaman kierroksen pihalla, mutta asia vaivasi häntä sen verran, että hän huuteli Kaarinan pihalle, että jos juotaisiin kahvit vaikka täällä pihalla.

Sieltä Kaarina tulikin kahvikuppien ja monistetun paperin kanssa. Yhdessä alettiin katsomaan, saisiko niistä ruokatuotteista vielä jotain ruokaa aikaiseksi. Kyllähän täältä vielä löytyy, kun on riisi, kaurahiutaleet ja peruna. Osa juureksista, lihat, jauheliha. Ja jos jostain voisi hiukan antaa periksi, esimerkiksi ruskeakastike, niin kyllähän täältä löytyy vielä kaiken näköistä. Ja kun kerää näitä juureksia, mitä saisi syödä, niin pitää vain katsella ohjeita mitä niistä pystyy tekemään, kertoili vaimo tietävän näköisenä. No voisihan sitä kokeilla, kuinka sitä jaksaa, ja tuleeko sitä kiukkuiseksi kuin tupakkilakkolaiset. Ja taas jatkettiin hommia. Arttu ajeli tontin nurmikot kuntoon ja haravoi me paikat, jossa nurmikko oli ollut jo paksua.

Vaimo tutustui uusien ruokien listaan. Aamuksi tehdään risottoa ja vaihtoehdoksi vaikka kaurapuuroa. Jotain leipää kyllä pitäisi olla. Sitten hän huomasikin, että voihan sitä kauraleipääkin tehdä. Kaurajauhojakin näkyy löytyvän ja se tehdään kaurajuomaan. Hän lähtikin käymään kaupassa. Kaarina tutkaili jauhohyllyjä ja löysikin jauhoa. Kaurajauho oli vain yhden kilon pusseissa. Ja kaurajuomaa löytyi jugurttien vierestä. Olihan niillä hintaa, mutta olisi ainakin joskus leipää ruokapöydässä. Sipuli oli paha asia, kun se oli kieltolistalla, mutta kai sitä nyt voisi käyttää kuitenkin. Samalla Kaarina keräsi juurikkaita ja hedelmiä mukaansa, jos vaikka tekisi jonkinlaisen juurenpannun uuniin.

Arttu touhusi pihalla, koska siellä tuntui olevan aina jotain puuhaan. Olihan tontti kaikkiaan kolmen hehtaarin kokoinen. Mutta kun ei viitsinyt paikallakaan olla. Nyt oli isännällä suunnitteilla pienen suihkulähteen rakentaminen. Vettä kun oli omasta takaa, sillä pieni puro kulki tontin poikki, josta oli tarkoitus juoksuttaa vettä puutarhaan.

Kaarina leipoi kaurajugurtista ja kaurajauhoista leipään samalla kuin juurenvuoka kypsyi uunissa. Pian olikin päivällisen aika ja emäntä kävi huutelemassa miehensä syömään.

Asetuttiin pöydän viereen ja Kaarina kertoili mitä ruokaa tässä nyt on tarjolla. Esimerkiksi tätä nyt sitten syödään yhtenä ruokana, muiden ruokien ohella. Ensin otettiin ruokaa vain vähäsen, ja maisteltiin ja kun se hyvältä tuntui, otettiin lisää. ”Kuinka sinä nyt tämmöistä osasit valmistaa. Leipäkin tuntuu aika hyvältä”. ”Leipä nyt on aika kallista ja tuosta ohjeesta ei tullut kuin kaksi tämän kokoista pyöreää pientä leipää”. Ruoka tuntui isännälle maistuvan. ”Ehkä mä voisin kokeilla tätä ruokaohjetta, ainakin jonkin aikaa. Katsotaan sitten, auttaako se vatsaan mitenkään”.

Kaksi viikkoa oli kulunut uutta ruokalistaa apuna käyttäen. Arttu kävi testaamassa painoa, ja huomasi jo painostakin lähtevät puolitoista kiloa pois. Vatsakin oli pehmennyt ja oli jo paljon parempi olla. Housuja piti myös kokeilla ja nythän ne mahtuivat jo taas jalkaan. Uusi ruokalista tuntui auttavan. Sovittiin myös, että kiellettyjä ruokatavaroita voisi ottaa aina jonkun mukaan, jos joku ruoka sitä vaatii. Ei oltu enää niin ehdottoman tarkkoja kaikista, mutta kuitenkin pidettiin ruokalistaa hyvänä, eikä siitä muuten poikettu.

Arttu oli hyvillään, ettei nyt ainakaan vielä tarvinnut lähteä lääkäriin. Ja ajatuksen ”Kasvi vatsassa” sai ainakin vielä unohtaa.

 

piki

 

Muista katsoa myös osoitteesta http://pikivaantaa.suntuubi.com   Sieltä löytyy lyhyitä juttuja